Oletko menossa kyläilemään kavereille pääsiäisenä tai sukuloimaan kesälomalla? Lähipiiriin on tullut uusi koira, tai olet lähdössä matkalle uuden ystävän kanssa, jonka koiraa ei omat koirasi vielä tunne?

Kun koiratuttavuus ei ole satunnainen vaan on tärkeää, että koirat tulevat toimeen keskenään, myös pidemmällä tähtäimellä - miten koirat voi tutustuttaa toisiinsa onnistuneesti? Tai ainakin toiveikkaasti? 

Kävelin eräänä päivänä Voron kanssa kadulla, kun eteemme kurvasi, emäntänsä kanssa, hihnassa kipittävä pikkiriikkisistä koirista pikkiriikkisin. Oikeasti en ole pienempää koiraa ikinä nähnyt. Leivänpaahdintakin pienempi, ihana vaalea pörrökasa.

Pelokkaat, arat koirat ovat hyviä opettamaan meille ihmisille paljon, ja jos ei mitään muuta niin kärsivällisyyttä. Ennen kaikkea kärsivällisyyttä. Ja läsnäoloa. Ja koiranlukutaitoa. Ja monta asiaa stressinhallinnasta, ja pelottavien asioiden välttelyä, ”silmät selässä”-ympäristön skannaamista, u-käännöksiä...ja opit myös olemaan lähtemättä lenkille, jos koirasi elekielellään kertoo, että ”nurkan takana on ihan varmasti jotain vaarallista”.

Me, minä ja Voro, kävimme eilen parissakin koirapuistossa. Päivällä oli puistoissa todella rauhallista, joten tapasimme yhteensä vain 3 mukavaa koiraa. Koirien toisiinsa tutustumiset menivät hienosti, mutta puistossa käynti virvoitti mieleen muutaman muiston ”ei niin hyvistä kokemuksista”. 

Pärjäisikö koira vähemmällä liikunnalla? Kuinka paljon vähemmällä? Miten vähäisempi liikunta vaikuttaa koiraan, sen pääkoppaan? Tässä meidän tarina, kun meidän oli pakko vähentää koirien liikuntaa. 

Going crazy?

Kevät toi, kevät toi...pihavahdeille lisää töitä. Lintu! Fillari! Torikokous! Ruohonleikkuri! Peräkärry!

Ihan pakko kertoa, vaikka kaikki me tiedämme, että koiralla on hyvä hajuaisti - mutta kun sen oikein tajuaa! Wau!

Aina välillä tulee eteen tilanteita, joissa toisen koiran omistajalla on kaikki avaimet onneen...